Work Text:
Harry puristi penkkiä rystyset valkoisina ja pälyili kiivaasti ympäriinsä. Etenkin hän piti silmällä peilejä, joista näkyi vinhaa vauhtia taakse jääviä autoja. Ronin jalka painui vieläkin alemmas, ja Harryn katse singahti nopeusmittariin.
"Hiljennä!"
"Miksi?" Ron kysyi ja vilkaisi Harrya valtava virne kasvoillaan. Kaasujalka ei hellittänyt polkimelta.
"Nopeusrajoitus!" Harry parahti hätää äänessään. "Ajat liian lujaa!"
"Äh, laitoin tutkanhäirintäloitsun, ei meillä mitään hätää ole."
"Ei ne olekaan tutkat jotka eniten huolettaa", Harry mutisi ja pyyhkäisi hikeä otsaltaan puristaen edelleen taikasauvaansa tiukasti kädessään.
"Rentoudu ja nauti maisemista", Ron komensi ja ohitti jälleen uuden rekan. "Nämä autobahnit on aivan mahtavia. Melkein parempaa kuin lentäminen!"
"Melkeinpä tässä jo lennetäänkin."
Ron nauroi ja siirsi kätensä Harryn syliin.
"Yritä vähän relata, jooko?" hän maanitteli ja siveli hellästi Harryn farkun peittämää reittä.
"Kädet rattiin!" Harry älähti paniikissa ja oli jo kolmannen kerran tarrata kiinni Ronin käteen kaikkoonnuttaakseen heidät jonnekin turvallisempaan paikkaan. Ron hörähti, mutta siirsi kuuliaisesti molemmat kätensä takaisin rattiin.
"Tässä on 3,2-litrainen V6-moottori", hän sanoi hetken kuluttua keskustelusävyyn sujahtaessaan kahden auton välistä rampille. Vauhti hiljeni piirun verran, mutta valon vaihtuessa vihreäksi kiihtyi jälleen.
"Mitä se tarkoittaa?" Harry kysyi yhteen purtujen hampaidensa välistä. Hänellä oli omat aavistuksensa valojen nopeasta vaihtumisesta, mutta hän päätti pysyä hiljaa. Sentään autobahn oli nyt takana.
"Öö, en tiedä", Ron myönsi, "mutta myyjä sanoi että se on hyvä juttu."
Harry tuhahti.
"Ja S-Tronic vaihteet", Ron lisäsi kurvatessaan kiharaiselle sivutielle.
"Mmm", Harry myötäili ja hellitti hieman kuristusotettaan penkinreunasta, kun Ron kääntyi vieläkin pienemmälle sivutielle.
"Mutta kaikkein parasta tässä on se —" Ron aloitti ja jarrutti rajusti heti kun he olivat ehtineet pois päätien näkyviltä.
"Mitä tapahtui?" Harry huusi. "Tuliko tähän joku vika?"
"Rauhoitu", Ron sanoi nauraen ja sammutti auton. Hän avasi molempien turvavyöt ja painoi sitten nappia kojetaulun sivusta. "Kuten sanoin, kaikkein parasta tässä on se, että tämä laajentuu."
Harry vinkaisi säikähtäneenä, kun hänen penkkinsä kallistui vaakatasoon ja auton seinät karkasivat kauemmas. Ron kömpi Harryn päälle ja nojasi kyynärpäihinsä Harryn vartalon molemmin puolin. Hän painoi nenänsä kevyesti Harryn nenää vasten ja tuijotti tätä suoraan silmiin. Harry nielaisi.
"Eikö meillä olekaan kiire Muriel-tädille?"
"Ei meillä mitään hätää ole. Ja miltä se näyttäisi, jos veisin sinut näytille tärisevänä hermorauniona?"
"Varmaan aika pahalta", Harry tuumasi ja hymyili jo hieman.
"Se olisi katastrofi", Ron myönsi. "Velhomaailman pelastaja joka säikkyy lyhyttä automatkaa."
"Hei!" Harry protestoi ja työnsi sormensa Ronin paidan alle. "Itse ajat kuin hullu!"
"Aaaahhh!" Ron parkaisi ja yritti kiemurrella Harryn sormia pakoon. "Sinun sormet on ihan jääkalikat!"
"Tie-dän!" Harry sanoi painokkaasti ja tunki nyt käsiään Ronin housuihin. "Yritän koko ajan lämmittää niitä, mutta se on hiukan vaikeaa kun et pysy paikoillasi."
"Ai. No sitten. Jatka vain... ohhh. Lämpeneekö jo-oooh?"
"Joo, lämpenee", Harry sanoi virnistäen ja kurottui suutelemaan Ronin huulia.