Chapter Text
Vuosi sitten Nathan ja Paige kihlautuivat suomalaisen juhannustaian avulla. Heillä ei kuitenkaan ollut kauhea kiire naimisiin, joten he päättivät odottaa yhden vuoden. Vuoden kihlaus kuulosti molemmille hyvältä. Se antoi Jamesille aikaa kasvaa vähän isommaksi, jotta hän ymmärtäisi tilanteen vähän paremmin, eikä aiheuttaisi liikaa hämminkiä häissä.
Heidän seremoniastaan tulee lyhyt ja ytimekäs. He eivät tarvitse isoja juhlia, he ovat odottaneet tarpeeksi. Seremonian jälkeiset juhlat pidetään The Grey Gullissa, joten Duke voi olla myös hengessä mukana. Ne juhlat ovat sitten isommat, on hyvä järjestää jotain koko kylälle. Elämä Havenissä on jatkanut pitkää prosessiaan oikeaan normaaliuteen sen jälkeen kun Harmit viimein loppuivat. Hyviä asioita on tärkeä juhlistaa.
Nathan miettii tarkkaan mitä hän sanoisi alttarilla. Katsoessaan itseään peilistä, hän on pukeutunut liiviin jota sekä Audrey että Paige rakastavat, hän ei saa mielestään Audrey’a. Hän rakastaa Paige’a omana itsenään, ja sitä miten hän on pystynyt yhdistämään muistonsa Ennen Häntä naisista, miten hän on luonut itselleen elämän Havenissä vaikka se ei aina ole ollut helppoa. Mutta, mutta... hän rakasti Audrey'a ensin.
"Minun ei edes tarvitse olla huolestunut siitä, että muutut toiseksi ihmiseksi häiden jälkeen."
Mutta tänään on se päivä kun hän nai jonkun toisen. Koska Paige on Paige eikä Audrey. Hän ei voi syyllisyyden tunnolleen mitään.
Mutta Audrey halusi hänen jatkavan elämäänsä. Ja Paige on myös Audrey. Se on monimutkaista, mutta se tuntuu myös oikealta.
Ovelta kuuluu koputus, ja kääntyessään ovea kohti, Nathan kuulee innostunutta huutoa ja kipitystä.
"Isi! Äiti käski minun tulla varmistamaan, että olet valmis."
Nathan ottaa Jamesin syliinsä. Vaikka kaikki ei ole täydellistä, hän on niin kiitollinen siitä miten asiat ovat.
"Niinkö? No käy sanomassa äidille, että kaikki on hyvin ja isi on kohta valmis."
"Okei," ja James lähtee nopeasti pois saatuaan isältään poskipusun.
♡♡♡
Tänään on se päivä. Paige menee naimisiin Nathanin kanssa. Hän on sanoinkuvaamattoman iloinen. Hän on joka päivä niin kiitollinen, että hän törmäsi Nathaniin ensimmäisenä päivänään Havenissa. Niin tapahtui neljä kertaa, joten sen täytyy olla kohtalo.
Osa hänestä toivoo, että heidän rakkaustarinansa ei olisi niin monimutkainen, mutta se vain tekee heistä erityisiä. Paige haluaa ajatella niin, koska joskus heidän menneisyytensä on vain liikaa. Mutta hänellä on Nathan ja James ja se tekee kaikesta sen arvoista.
Välillä hänen on vaikeaa muistaa ja pitää mielessä, että hän on Paige. Välillä hän muistaa niin paljon Audrey'n elämästä että hän ei pysty erottamaan niitä toisistaan. Välillä hän on iloinen siitä, koska Audrey selvästi teki vielä yhden uhrauksen jota hänen ei olisi pitänyt tarvita tehdä. Mutta sen vuoksi Paige on täällä, James on täällä. Heillä kummallakin on uusi mahdollisuus Audrey'n ansiosta.
Heidän seremoniansa ei ole pitkä ja he ovat kutsuneet vain muutamia ihmisiä, joten Paige päätti pukeutua melko tavalliseen mekkoon. Nathan on aina pitänyt hänestä sinisessä, joten hänen mekkonsa on tummansininen ja selkeälinjainen. Sitä on hyvä käyttää myös seremonian jälkeisessä juhlassa.
Hänelle tulee tippasilmään ilosta. Juuri silloin James juoksee hänen luokseen hyppien ylös ja alas.
"Äiti! Äiti, milloin tämä oikein alkaa?"
"Alkaako sinua kyllästyttää?"
"Vähän."
"Ei se mitään. Käy isin luona kysymässä onko hän valmis. Sitten voimme aloittaa."
"Okei."
Paige huokaisee onnellisena. Kohta se alkaa.
♡♡♡
Dwight tulee hakemaan Nathan'iä vihipaikalle. Yht'äkkiä hänen hermostuneisuutensa lisääntyy. Mitä jos hän ei saa sanaakaan aikaan? Mitä jos Paige muuttaa mielensä?
"Hei. Kaikki menee hyvin. Paige on valmis ja odottaa sinua. Kaikki menee hyvin." Dwight toistaa.
Nathan nyökkää ja ottaa muutaman rauhoittavan henkäyksen. Hän pääsee vihdoin naimisiin elämänsä rakkauden kanssa. Kaikki menee hyvin.
"Olen valmis," Nathan sanoo tarkistettuaan vielä kerran, että hänen valansa on turvallisesti hänen liivin taskussaan.
"Mennään sitten."
♡♡♡
Paige tekee vielä viime hetken tarkistuksia kun Julia Carr tulee ovelle.
"Näytät todella kauniilta Paige, Nathan tulee rakastumaan sinuun uudelleen heti kun näkee sinut."
"Ei olisi ensimmäinen kerta," Paige naurahtaa.
"Mennäänkö?"
"Mennään."
Paige ottaa syreeni ja lilja kimppunsa ja seuraa Juliaa seremonia paikalle.
♡♡♡
Nathan odottelee rannalla rauhallisempana kuin hän oletti olevansa. Hänen täytyy vain uskoa, että kaikki menee hyvin eikä aina pelätä pahinta. Dwight auttaa siinä paljon.
Ja kun Nathan näkee Paigen kävelevän käsi kädessä Julian kanssa kohti häntä, hän voi vihdoin hengittää. Kaikki menee hyvin. Heidän rakkautensa on voittanut kaikki esteet.
Paige'stä tuntuu samalta ja hänen askeleensa nopeutuvat. Hän haluaa Nathanin luokse niin pian kuin mahdollista. Ja vaikka niin ei tehdäkään, Nathan ja Paige halaavat alttarilla.
Kun he erkanevat pappi hymyilee heille. He kumpikin kääntyvät ensin katsomaan taakseen ja vilkuttavat James'ille ensimmäisellä rivillä ja James vilkuttaa takaisin.
Seremonian alku etenee normaaleja uomia, kukaan ei vastusta heitä ja ennen kuin Nathan tajuaakaan, on hänen aikansa sanoa omat valansa.
"Paige. Rakkaani. Me olemme joutuneet kokemaan uskomattoman paljon asioita päästäksemme tähän pisteeseen. Minä pelkäsin monta kertaa, että tämä päivä ei koskaan tulisi. Mutta nyt kun olen täällä tänään sinun ja meidän poikamme kanssa, tuntuu siltä kuin kaikki nuo pelot olivat turhia. Koska me aina löydämme toisemme. Vaikka voisin toivoa joidenkin asioiden olevan toisin, en kadu sitä että saan seistä kanssani tänään. Minä rakastan sinua ja minä tunnen sinut. En jaksa odottaa, että saan olla sinun aviomiehesi. Tahdon."
Paige pyyhkii kostuneita silmäkulmiaan ja hengähtää raskaasti ennen kuin aloittaa omat valansa.
"Nathan. Kultani. Meidän rakkaustarinamme on kuin scifi'stä. Minun on täytynyt hyväksyä paljon uskomattomia asioita, enkä olisi voinut tehdä sitä ilman sinun jatkuvaa, pyyteetöntä tukeasi. Sinä olet viimeinkin antanut minulle sen mitä olen etsinyt kirjaimellisesti sukupolvien ajan. Sinä olet antanut minulle kodin. Rakastan sinua ja olen ikionnellinen siitä, että saan olla sinun vaimosi. Tahdon."
"Saatte suudella toisianne!"
Nathan ja Paige hymyilevät toisilleen ja suutelevat lyhyesti mutta ytimekkäästi.
Seremonian vieraat taputtavat ja huutavat hurraata ja se kaikki tuntuu kummastakin niin hyvältä ja oikealta.
James ei jaksa enää odottaa vaan juoksee vanhempiensa luokse ja vuorottelevat hänen sylissä pitämistään ja pusuttelua.
Pian vieraat alkavat jatkaa matkaansa The Grey Gull'iin ja Wuornoksen perhe tekee saman Nathanin Broncossa.
Paige päätti ottaa Nathanin nimen koska hänellä 'ei ole koskaan ollut omaa sukunimeä. Otan mielelläni sinun nimesi." Nathan on iloinen siitä, mutta hänelle tärkeintä on Paigen onnellisuus. Hän on myös iloinen siitä, että James tulee olemaan vihdoinkin Wuornos.
♡♡♡
Juhlissa on enemmän ihmisiä kuin Nathan tai Paige odotti, mutta se vain kertoo siitä, että Haven on vihdoin parantumassa ja Nathan'in ja Paige/Audrey'n teot ovat vihdoin saaneet ymmärryksen ja/tai anteeksiannon.
Koko kylä juhlii heitä koko illan ja myöhään yöhön, mutta itse juhlakalut lähtevät jo hyvissä ajoin. He haluavat jo aloittaa elämänsä virallisesti perheenä.
James on väsynyt ja tahtoo nukkua heidän vieressään. Kummankin mielestä se on hyvä idea. Päivä on ollut pitkä ja raskas mutta onnellinen eikä heidän elämänsä perheenä voisi alkaa paremmin.
"Me rakastamme sinua James," he kertovat juuri nukahtavalle James'ille.
"Minä rakastan teitä isi ja äiti."
Yht'äkkiä kumpaakin alkaa vaivata väsymys ja kun he käpertyvät nukkumaan poikansa kanssa, he suutelevat hetken ennen kuin kuiskaavat,
"Minä rakastan sinua, rouva Wuornos."
"Minäkin rakastan sinua, herra Wuornos."
Koko perhe vaipuu syvään uneen onnellisena.