Work Text:
Minä rakastan sua, yhä totta on tänään
vaan enemmän enemmän se tarkoittaa.
Tumma hahmo lähestyy pimeydestä, ja nainen siristää silmiään nähdäkseen paremmin. Läpi pyörteilevän sumun tulija kutoo itseensä pimeyttä, muodostaa siitä oman kuvansa. Naisen polvet vapisivat odotuksesta, tunteesta.
"Mestari." Nainen kumartuu nöyränä maahan saakka.
"Tyttäreni." Valkoinen käsi tarttuu lujasti naisen leukaan ja kääntää tämän kasvot kohti itseään. Nainen luo katseensa ainoaan henkilöön jota on koskaan rakastanut — herraansa. Hänen sydämensä räjähtää rakkaudesta, kyyneleet kiipeävät silmiin.
"Mestari..." Naisen ääni särkyy, kun valkoinen sormi pyyhkii kosteuden hänen poskeltaan. Omistava kämmen laskeutuu hänen päänsä päälle.
"Uskollisin lapseni."
"Aina. Ikuisesti. Annan koko elämäni. Minuuteni. Itseni."