Work Text:
Susanin käsi oli lämmin.
Kumpikaan ei oikeastaan muistanut, milloin he olivat ensimmäistä kertaa sulkeneet kätensä toisen käteen, mutta siitä tuntui olevan ikuisuus. Se oli ollut itsestään selvää aina. Sitä ei kummastellut kukaan, kaikkein vähiten he itse.
"Kaksi tuntia liemien alkamiseen", Susan ilmoitti katsottuaan lukujärjestystä. Hannahin ei tarvinnut katsoa, hän tiesi muutenkin.
Susan tarttui taas Hannahin käteen ja vei sen poskelleen. "Mennäänkö meidän huoneeseen?"
Hannah katsoi ruskeisiin, nauraviin silmiin ja hymyili. "Mennään vain."
Tyhjä huone hengitti mukana, kun he liukuivat tyynyjen lomaan. Kun he kiemurtelivat, haistelivat, maistelivat toisiaan. Rypistyvää kangasta, hiljaisen karheita henkäyksiä. Viimeinen koulupäivä. Kuumia kyyneleitä.
Susanin käsi oli lämmin.