Work Text:
Se oli kuin kirkkaanpunaista, mutta ei aivan. Välissä oli muutama tummempi hius, ja sitten jälleen vaaleampia. Se oli kuin elävää tulta. Se liehui tuulessa ja poltti silmiä.
"Tuletko?" Ron kysyi kärsimättömänä ja kohensi otettaan sauvastaan.
Colin hämmästyi, palautui tähän maailmaan, tähän päivään, tähän tehtävään, ja hänen silmiensä hehku sammui.
"Joo."
He ryntäsivät sisään, valmiina tainnuttamaan, mutta Colin tunsi vain lämpimän selän omaansa vasten, räpäytti liian pitkään silmiään eikä ehtinyt huomata sohvan takana kyyristelevää hahmoa.
Violetti väläys vain, ja Colin kaatui haukkoen henkeään.
Ronin kirous vastasi, leimautti hänen hiuksensa niin punaisiksi, jätti haamujäljet verkkokalvoille. Colin räpytteli silmiään, värjäsi lattiankin altaan punaiseksi.