Work Text:
Hotel Dreamland **
Pieni ja kotoisa hotellimme sijaitsee lähellä merenrantaa, vain pienen matkan päässä kaupungin palveluista. Kaikissa huoneissamme on ilmastointi ja oma kylpyhuone. Takapihan uima-allas on kaikkien asukkaidemme vapaassa käytössä. Tervetuloa persoonalliseen hotelliimme!
Kahden tähden hotelli? Valokuvat antoivat vaikutelman ihan mukavasta paikasta, mutta tähtien vähyys ei kovin paljon luvannut. Arvosteluja Jere ei uskaltanut edes vilkaista. Tämä oli melkeinpä ainut vaihtoehto, jonka hän voisi varata. Innosta soikeana hän oli jo ainakin tunnin selaillut mahdollisia lomakohteita, hotelleja ja lentoja ja tyrmistynyt huomatessaan, kuinka vähän mahdollisuuksia näin nopeisiin lähtöihin oli.
Jere ja Bojan olivat lähdössä yhteiselle lomalle, viimeinkin. Idea oli keksitty äskettäin päättyneen puhelun aikana, kun kumpikin oli kironnut kiireitään. Jos ihan pieni irtiotto albumien valmistelujen ja keikkojen keskelle? Syyskuun loppu oli ainut ajankohta, jolloin he molemmat pystyisivät irrottautumaan. Nyt oli jo melkein syyskuun puoliväli. Aikaa lomailuun olisi vain kuusi päivää, sitten molempien olisi palattava kotiin ja töihinsä. Jere oli luvannut etsiä ja tehdä heille varaukset. Oli sovittu, että hän valitsisi kohteen, joka olisi suhteellisen lähellä ja jonne pääsisi sekä Suomesta että Sloveniasta inhimillisin vaivoin.
Vaihtoehtojen vähyys sai Jeren miettimään, olisiko kuitenkin parempi odottaa tammikuun matkaa, niin kuin alun perin oli ollut ajatus. Tai tavata Suomessa tai Sloveniassa? Niissä maissa ainakin majoitus järjestyisi helposti. Jere ei kuitenkaan halunnut päästää tilaisuutta käsistään, hän halusi jonnekin, jossa he saisivat olla ilman kaikkia tuttaviaan. Koskaan aiemmin he eivät olleet Bojanin kanssa matkustaneet kahdestaan, nyt olisi viimein aika.
Lopulta Jere valitsi Kyproksen ja tämän hotelli Dreamlandin. Hotelleissa ei ollut valinnanvaraa heille sopivana ajankohtana, oli pakko ottaa se, mikä oli jäljellä. Jere olisi varannut vaikka saaren kalleimman sviitin, mutta mitään ei ollut enää tarjolla. Sentään Kyproksella olisi vielä syyskuussakin lämmin, eivätkä lennot kestäisi ikuisuuksia.
Jere lähetti Bojanille linkin hotellin sivuille, sekä selityksen, kuinka se oli ainut vaihtoehto. Kyseessä olisi kaikkea muuta kuin luksushotelli, hän varoitti, sitä paitsi makuuhuoneita olisi vain yksi. Kahdelta tähdeltä ei varmaan hirveästi kannattaisi odottaa. Bojan ei valintaa paljon kommentoinut, vastasi vain, ettei jaksanut odottaa, että he tapaisivat.
Pari viikkoa tuntui matavan, mutta viimein Jere oli päässyt lentokoneesta ulos lämpöön. Taksimatkalla lentokentältä hotellille Jere ei malttanut olla kuvaamatta videota ja jakamasta sitä. Kuuma ilma väreili asfaltin pinnassa samoin, kuin odotus hänen sisällään. Bojan saapuisi huomenna ja Jere menisi lentoasemalle vastaan. Huomenna heitä olisi tässä taksissa kaksi.
Ulkoapäin Jeren valitsema hotelli oli suhteellisen siistin näköinen, mutta jo vastaanotossa vaikutelma karisi. Tummahiuksinen virkailija oli ystävällinen, mutta kaikki aulassa näytti rapistuneelta ja kuluneelta. Sinne olivat asettuneet menneiden vuosikymmenien kerrokset, mitään remontteja ei varmasti oltu tehty aikoihin. Käytävillä haiskahtivat likaiset kokolattiamatot, joihin oli uurtunut asiakkaiden jalkojen kuluttama polku. Aurinko yritti valaista synkkää käytävää likaisten ikkunalasien läpi.
Jere oli varannut pienen huoneiston, jossa oli oleskelutila, makuuhuone ja pieni keittiö. Kellarin avainta muistuttavalla raskaalla avaimella Jere sai kolisevan lukon raplattua auki. Jo ensimmäinen vilkaisu paljasti nuhjuisen oleskelutilan tahraiset seinät, nurkassa paljaina kiemurtelevat sähköjohdot ja keikkuvan pöydän alla piileskelevän hiirenloukun.
Keittiö oli oleskelutilassa, vaikka ehkä sitä ei voinut edes keittiöksi nimittää. Lommoisella tiskipöydällä oli vanha kahvinkeitin ja vajaa talouspaperirulla. Ainoa keittolevy näytti siltä, ettei sitä oltu käytetty vuosikausiin. Jääkaappi pakastelokeroineen vaikutti toimivan, vaikka pitikin aikamoista meteliä käydessään. Vilkaistessaan keittiön kaappiin, Jere totesi että siellä oli vain parittomia ruokailuvälineitä, pari juomalasia ja yksi teekuppi. One hotel room, one bed, one cup of tea, naureskeli Jere mielessään.
Jere raahasi laukkunsa makuuhuoneeseen. Paljailla ruskeilla laattalattioilla ei ollut ollenkaan mattoja. Hotellin nettisivuilla oli luvattu ilmastointi, mutta pienempikin sana olisi ehkä riittänyt. Makuuhuoneen katossa oleva pieni tuuletin pyöri äänekkäästi ja näytti siltä, kuin yksi sen lavoista olisi irtoamassa. Onneksi se ei ollut suoraan sängyn yläpuolella. Jere vilkaisi epäluuloisena ympärilleen. Ei puuttuisi muuta, kuin että nurkissa vilistäisi ötököitä. Parveketta huoneistossa ei tietenkään ollut.
Sänkyjä huoneessa oli tosiaan vain yksi. Yksinkertaisen puisen rungon varassa lepäsi ohuehko patja ja pari littanaa tyynyä. Sänky oli melko kapea parivuoteeksi. Mitähän Bojan tuumaisi siitä, Jere mietti. Hän ei tiennyt, kuinka tarkkaan Bojan oli lukenut hänen lähettämänsä varausvahvistuksen. Onneksi liinavaatteet vaikuttivat puhtailta ja pussilakanoita oli kaksi. Sängyn näkeminen kutkutti Jeren mielikuvitusta, vaikka hän yrittikin häätää sopimattomat ajatukset kauas mielestään.
Kylpyhuoneessa Jere irvisti sameassa peilissä näkyvälle halkeamalle ja peilin yläpuolella särisevälle loisteputkelle. Pyyhkeet olivat jo melkoisia riepuja ja suihkuverhon alareunassa kukki home. Harmaanvalkoista vessapaperia kuluisi puoli rullaa kerralla, niin ohutta se oli.
Jeren mieliala alkoi väkisin laskea. Hän kyllä tiesi pärjäävänsä tässä niin sanotussa hotellissa, mutta raskaan ja kiireisen kesän jälkeen Bojan olisi ansainnut lomallaan parempaa. Tällaiseen murjuun Jere hänet sitten toisi, täällä olikin oikein todella hienot puitteet rentoutumiseen. Jottei tarvitsisi viettää aikaa ankeassa huoneessa, olisivat he varmasti ulkona mahdollisimman paljon. Jere päätti perehtyä alueen tarjontaan heti illalla, mikäli wifi sattuisi toimimaan. Hän ei uskaltanut kertoa Bojanille, millainen paikka oli, ettei hän vain peruisi tuloaan.
Jere kävi pienessä marketissa ostoksilla, miettien hartaasti jokaisen tuotteen kohdalla, mistä Bojan eniten pitäisi. Hän lastasi kärryyn vettä, virvoitusjuomia ja erilaisia oluita. Olisi varmaan paras juottaa Bojan heti humalaan, silloin huone ei ehkä vaikuttaisi niin hirveältä. Varmaan olisi syytä ostaa jotain pientä syötävää aamuksi, koska hotellin aamiaisella saisi varmaan ruokamyrkytyksen. Jere osti myös parempaa vessapaperia, varmuuden vuoksi hyönteismyrkkyä ja lisää aurinkorasvaa. Kadulla istuvalta mummolta Jere osti kukkakimpun, jotta saisi huoneeseen edes jotain kaunista.
Takaisin tullessaan Jere kävi vilkaisemassa hotellin uima-allasta. Allas oli melko pieni ja aurinkotuoleja oli vain muutama, mutta kaipa altaalla pystyisi aikaa viettämään. Aurinko paistoi tänne joka tapauksessa yhtä kirkkaasti, kuin kalliimpienkin hotellien pihoille. Merenrantakin oli ihan pienen matkan päässä.
Illalla Jere vielä siisti partansa ja hiuksensa ja lakkasi kyntensä. Kömpiessään nukkumaan, hän katsoi tyhjää sängyn puolikasta, jossa seuraavina öinä nukkuisi mies, jota kohtaan hänellä oli ollut syviä tunteita jo 1,5 vuoden ajan. Jere tiesi leikkivänsä mielenrauhallaan lähtiessään lomalle kahdestaan Bojanin kanssa. Hän ei ollut puhunut tälle tunteistaan, eikä uskonut puhuvansa lomankaan aikana, vaikka olikin sitä suunnitellut.
Jere oli tottunut piilottamaan tunteensa kaverillisen käytöksen alle. Halaukset ja muu koskettelu oli ollut mahdollista pistää aina lämpimän ja omalaatuisen ystävyyden tai kuuman lavashow’n piikkiin. Jerestä oli tullut mestari naamioimaan ja harhauttamaan, vaikka se pahalta tuntuikin.
Usein tunne oli pakahduttanut ja tukehduttanut ja Jere oli tarttunut puhelimeen soittaakseen Bojanille ja kertoakseen kaiken. Aina epäröinti ja pelko oli kuitenkin estänyt. Usein hän oli miettinyt, voisiko Bojanillakin olla häntä kohtaan tunteita, mutta ei osannut uskoa siihen. Bojan kutsui häntä usein veljekseen, eikä varmasti halunnut kuulla hänen olevan petturi, joka oli salaa kuolannut häntä ensimmäisestä tapaamisesta alkaen. Jere ei halunnut aiheuttaa Bojanille lisää murheita ja mietittävää, eikä menettää tätä.
Huonosti nukutun yön jälkeen Jere matkasi takaisin lentokentälle ja pian Bojan harppoikin matkalaukkuineen häntä kohti leveä hymy kasvoillaan. Pudotettuaan laukkunsa Bojan kaappasi Jeren halaukseensa ja pyöräytti tätä ilmassa melkein täyden ympyrän. Halaus oli pitkä, muttei venynyt liikaa, koska Jere pakotti itsensä vetäytymään. Nopeasti hän pörrötti Bojanin hiuksia ja sitten he yhteen ääneen jutellen lähtivät kohti odottavaa taksia ja hotellia. Aurinko ja nauru täyttivät suuren auton, näytti aivan kuin kuljettajakin olisi myhäillyt heille. Bojan lauloi hetken radiosta kuuluvan kappaleen mukana, eikä Jere voinut lakata hymyilemästä. Tuntui käsittämättömältä, että he saisivat viettää monta päivää ihan kahdestaan. Ympärillä ei pyörisi perheenjäseniä, kavereita, toimittajia eikä faneja, kuten aina aiemmin heidän tavatessaan.
Heti heidän astuttuaan sisään huoneistoon, Jere kipaisi jääkaapille. Sivusilmällään hän huomasi Bojanin katselevan ympärilleen. Nopeasti Jere tyrkkäsi Bojanin käteen oluen ja alkoi pulputtaa. Kuin innokas kiinteistövälittäjä alkoi hän kehua huoneiston huonoja puolia hyviksi. Tajutessaan, kuinka älyttömältä sen täytyi kuulostaa ja huomatessaan Bojanin huvittuneen ilmeen, repesi Jere kikattamaan.
”Luitko sä Jere yhtään tän paikan arvosteluja?”
”No, en…”
Bojan hirnahti naurun. ”Mä luin, ei olis välttämättä kannattanut. Hotellin nimi on kyllä aikamoinen vitsi.”
Jereä nolotti. ”Mä vaan halusin löytää jonkin paikan, en mä halunnut jättää tätä reissua väliin.”
”Kunhan kiusasin, kyllä tää mulle kelpaa.” Bojan vilkaisi Jereä hellästi. ”Kunhan sä oot täällä mun kanssa.”
Lämmin humahdus hiipi värjäämään Jeren poskia. Ei Bojan katsonut huonetta, vaan häntä. Jere tunnisti ilmeen, hän oli nähnyt sen ennenkin. Aina aiemmin hän oli ajatellut sen liittyvän johonkuhun muuhun paikalla olleeseen, tai itse tilanteeseen, mutta nyt täällä olivat vain he kaksi. Bojanin katse oli lempeä, samalla jotenkin paljas ja haavoittuva. Hauraan kysyvä, mutta kuitenkin onnellinen.
Bojan alkoi purkaa matkalaukkuaan ja nosteli esiin sortseja ja uimahousuja. ”Nää mä voisin laittaa henkariin”, Bojan totesi katsellen etsivästi ympärilleen ja roikottaen käsissään muutamaa paitaa. Jere tunnisti ainakin yhden niistä, valkoisen pitsisen. Muisto tuosta paidasta Bojanin yllä ja myöhemmin hänen kuivaustelineellään sai Jeren kurkun tuntumaan kuivalta ja sydämen heittämään voltin.
”No kun ei täällä oo henkareita. Eikä kaappiakaan, ettei sen puoleen”, Jere totesi nolona. ”Sori kun tää on tällainen läävä.”
”Hei tää on ihan hyvä paikka, ei hätää. Vaatteet voi olla laukussakin. Pääasia että voidaan olla täällä rauhassa. Kahdestaan.”
”Mut-”
Bojanin sormi sulki hellästi Jeren huulet. ”Shhh, kaikki on hyvin. Täällä on ihan täydellistä.”
***
Hotellin vieressä sijaitsevassa baarissa juodut mojitot kihahtivat päähän ja kylän pääkadun varrella kumotut tequila-moukut juovuttivat lisää. Bojan ja Jere viettivät ensimmäisen illan käyden syömässä ja pelaamassa biljardia. Myöhään illalla he päätyivät karaokebaariin ja siellä riehakas tunnelma tarttui. He lauloivat useaan kertaan, välillä yhdessä, välillä erikseen. Jere ei saanut silmiään irti Bojanista.
Jeren päässä kaikui vieläkin Bojanin viimeiseksi karaokessa laulama haikea kappale. Kaikkien muiden örveltämien esitysten keskellä Bojanin laulu oli kuulostanut niin upealta ja miten ihanalta hän olikaan näyttänyt silmät loistaen ja tukka sekaisin. Baarin lattialla Bojanin vieressä oli palanut liekkisydän, eikä Jere olisi ihmetellyt, vaikka se olisi ollut vain hänen omien polttavien ajatustensa sytyttämä. Vispaavin käsin Jere kuvasi videon, jota tiesi tulevansa katselemaan usein. Oli ihanaa nähdä Bojan niin rentoutuneena ja iloisena. Kuinka hän saattoi olla noin suloinen ja juovuttavan seksikäs samaan aikaan?
Koko illan Jere mietti, uskaltaisiko kertoa jotain tunteistaan. Jeren mielestä Bojan ei kartellut hänen läheisyyttään, päinvastoin. Mutta tarkoittiko se mitään? He istuivat vierekkäin, koko ajan lähempänä toisiaan. Bojan sai napattua ohi kulkevalta tarjoilijalta pienen, tequilalla täytetyn vesipyssyn ja käski Jeren avata suunsa. Vasemmalla kädellään hän tarttui Jeren leukaan ja oikealla ruuttasi juomaa tämän suuhun, sitten omaansa, pahalle maulle irvistäen.
Tequilaa valui Jeren leualle ja kaulalle. Hengitys salpautui juoman kitkeryydestä, mutta myös siksi, että Bojan piti yhä kiinni hänen leuastaan. Sitten Bojan pyyhki valunutta juomaa sormillaan hänen iholtaan, ensin suupielestä, edeten siitä hitaasti kaulalle. Jere tunsi tutisevansa Bojanin katsoessa häntä silmiin ja nuolaistessa sitten sormiaan.
Oli jo aamuyö heidän palatessaan hotellille. Huoneen ovi ei pysynyt lukossa, joten Jere työnsi tuolin ovenkahvan alle. Hän kaatoi heille laseihin äkkimakeaa mandariinijuomaa ja aikoi laittaa sekaan jääpaloja. Jääkaapin pakastinlokero oli kuitenkin illan aikana lämmennyt ja jääpalat olivat pelkkää sosetta. Jere sadatteli hotellin surkeutta ainakin sadannen kerran, mutta Bojan vain nauroi.
Illan juomat, musiikki ja lisää syventyneet tunteet kihisivät suonissa vielä nukkumaan käydessäkin. Sänkyyn Bojanin viereen asettuminen tuntui aivan epätodelliselta, eikä Jere uskaltanut hipaistakaan häntä, vaan vetäytyi aivan patjan reunaan. Nukahtaminen tuntui mahdottomalta. Tämä oli paljon vaikeampaa, kuin Jere oli voinut kuvitellakaan. Viettää Bojanin kanssa aikaa ja maata aivan tämän vieressä, kertomatta miltä se tuntui.
Ulkona oli eri asia halata ja kävellä käsi toisen hartioilla ja laulaa naama kiinni toisen naamassa, mutta tämän pienen huoneiston seinien sisäpuolella jokaisella kosketuksella oli erilainen merkitys. Kämmen olkapäällä painoi tonnin ja halaus tyhjensi ilman keuhkoista, pienetkin katseet porasivat reikiä ihoon. Baarien mekkalassa Bojanin ääni ei kutittanut korvia ja sisintä samalla tavalla, kuin hiljaa vieressä kuiskattu hyvän yön toivotus.
Katossa metelöivä tuuletin korahti, vingahti ja pysähtyi sitten kokonaan. Makuuhuoneen äkillisessä hiljaisuudessa kuului enää kahden ihmisen hengitys.
”Ei oo todellista, nytkö tuokin hajosi.” Jere kuuli pimeästä Bojanin pehmeän tirskahduksen.
”Musta tuntuu Jere, että mä valitsen hotellin meidän tammikuun lomalle.”
”Saattaa olla parempi joo”, Jerekin naurahti. Miten hän ihailikaan Bojania, tämä ei ollut moksiskaan huoneen puutteista, vaan suhtautui kaikkeen rennolla huumorilla.
Molemmilla oli peittona pelkkä lakana, mutta sekin oli nyt liikaa. Hautovaa ilmaa ei sekoittanut enää mikään ja Jere tunsi alkavansa hikoilla. Pimeässä hän ei nähnyt kunnolla, mutta kankaan kahahduksesta ja ilman löyhähdyksestä hän tiesi, että Bojan oli juuri heittänyt lakanan pois päältään. Jere saattoi kuvitella, kuinka Bojanin iho oli nyt paljas ja yhtä nihkeä, kuin hänen omansa. Ajatusten tuoma korvennus ei yhtään auttanut. Oli päästävä pois sängystä, ennen kuin hän tekisi jotain harkitsematonta. Kaipaus ei ollut koskaan ollut näin voimakas, eikä Jere tiennyt, miten selviäisi tulevista päivistä ja öistä. Bojanin puolisko sängystä veti häntä voimalla puoleensa.
”Mennäänkö ulos kävelemään? Siellä on sentään vähän viileämpää. Mä käyn sit huomenna respassa avautumassa tosta rikkinäisestä tuulettimesta.”
Kiskottuaan paidat ja sortsit päälleen, he pakenivat ulos ja kävelivät rannalle. Huoneen tunkkaisen kuumuuden jälkeen noin 20-asteinen ulkoilma tuntui autuudelta. Heidän yllään avautuva sinimusta yötaivas tähtineen oli huikaisevan kaunis. Palmut kahisivat ja meri huokaili vaimeasti. Hieno, vaalea hiekka oli helteisen päivän jäljiltä yhä lämmin.
Yöuinti varmasti viilentäisi lisää, arveli Jere, eikä Bojania tarvinnut houkutella ollenkaan. He heittivät vaatteensa hiekalle ja kahlasivat leppeisiin aaltoihin pelkissä boksereissaan. Kuunsilta väreili tuulen hyväilemässä vedessä ja he lähtivät uimaan valojuovaa pitkin puhumatta mitään. Hetken kauneus oli mykistävä.
Vesi oli aavistuksen viileämpää kuin ilma, joten merestä noustessa tuntui, kuin olisi kietoutunut pehmeän ja ilmavan pyyhkeen sisään. Hiekka tarttui paakkuina jalkoihin heidän etsiessään rannalta vaatteitaan pelkässä kuunvalossa. Jeren olo oli taas aivan epätodellinen. Satumainen ranta, virkistynyt olo, Bojan ihan lähellä. Himmeä valo läikkyi tämän vielä vaalealla iholla. Muutaman päivän auringossa oleilun jälkeen Bojan olisi varmaan yhtä ruskea, kuin hän itse. Jere hymyili Bojanille hellyys silmissään.
”Ehkä tää loma ei ihan pilalle mennyt ainakaan vielä.”
”Ei mikään ole pilalla. Mä en haluaisi olla missään muualla just nyt.” Bojanin hiljainen ääni ja sormien hipaisu vyötäröllä sai Jeren henkäisemään. Vaatteiden etsiminen unohtui kokonaan. Tasapaino tuntui huteralta, eikä se johtunut pelkästään upottavasta hiekasta. Jere nojasi hetken kättään palmun röpelöiseen pintaan. Bojan oli aivan hänen edessään ja katsoi tummilla silmillään jonnekin uskomattoman syvälle.
Jere veti Bojanin syliinsä. Se ei ollut läheskään ensimmäinen halaus tämän saavuttua, mutta tiukin ja syvin se oli. Hän tunsi miehen koko paljaan vartalon omaansa vasten ja sulki vaistomaisesti silmänsä painaessaan kasvonsa tämän kaulalle. Bojanin hengitys olkapäätä vasten tuntui yhtä lempeältä ja lämpimältä kuin öisen tuulen henkäys.
Jere tunsi Bojanin vetäytyvän hiukan ja avasi silmänsä. Vatsasta kouraisi ja koko vartaloa alkoi taas polttaa. Bojanin silmissä ei ollut enää humalaisen riemua ja hillittömyyttä, ei edes väsymystä. Katse oli kirkas ja vakava. Tummat ripset kimalsivat kosteina ja merivesipisaroita valui hohtaen kaikkialla kasvoilla.
”Jerč.”
Jere luki sanan, oman nimensä, Bojanin huulilta ja hänen mieleensä mahtui enää yksi ajatus. Taas tuo Bojanin ilme, niin kysyvä ja niin lähellä. Kysymys. Ääneen Jere ei osaisi siihen vastata, mutta tiesi mitä tekisi. Joka puolella ruumista liekehti viimein varmuus. Sä oot parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Jere halusi kertoa sen Bojanille niin monta kertaa, että tämä varmasti ymmärtäisi.
Jere haroi sormillaan Bojanin kasvoilta tuulen siihen pyyhkäisemät hiukset. Märissä suortuvissa saattoi tuntea merivedestä tarttuneen suolan karkeuden. Kevyesti hän sipaisi sormillaan poskea pyydystäen muutaman pisaran, ennen kuin kietoi kätensä vielä tiukemmin miehen ympärille. Bojan nojautui vielä vähän lähemmäs ja kuljetti kätensä Jeren hartioilta alemmas. Hänen kätensä asettuivat lujasti alaselkään, juuri bokserien vyötärön yläpuolelle.
Jere vapisi kosketuksen voimasta, eikä voinut pidätellä itseään nähdessään, kuinka Bojanin täyteläiset huulet raottuivat aavistuksen, kuin kutsuen. Päässä kohisi hänen nojautuessaan Bojanin kasvoja kohti. Bojanin huulet maistuivat suolalta, mutta sujauttaessaan varovasti kielensä syvemmälle, Jere pystyi maistamaan myös makeuden ja kirpeyden. Painaessaan Bojanin varovasti palmun runkoa vasten, hän syvensi suudelmaa vielä lisää. Bojan vastasi suudelmaan kiihkeydellä, joka uhkasi saada Jeren tajunnan hämärtymään kokonaan.
Viimein he irrottautuivat toisistaan hiukan hengästyneinä. Kumpikaan ei tiennyt, kuinka kauan he olivat viettäneet yhteen sulautuneina. Heidän ihonsa olivat kuivuneet niistä kohdin, joissa ne olivat koskettaneet. Kuivunut suola kiristi ihoa ja Jere tiesi, että heidän olisi käytävä suihkussa. Vaikka kylpyhuoneen suihkunurkka oli olemattoman pieni, he mahtuisivat sinne samaan aikaan. Enää hän ei irrottaisi Bojanista otettaan.
Itäisellä taivaalla erottui jo aavistuksena aamuruskon kajastus, mutta Jere ei malttanut jäädä odottamaan, että aamu kunnolla valkenisi. Vaatemytty saisi odottaa, nyt oli tärkeämpää ajateltavaa, puhuttavaa ja tehtävää.
”Tuu mennään, tullaan etsimään ne vaatteet sitten kun on valoisaa”, Jere sanoi Bojanin käteen tarttuen.
***
B & J
25.9.2025
Jere katsoi sillan kaiteeseen kiinnitettyä, uutuuttaan kiiltelevää, jykevää lukkoa. Kullanhohtoinen metalli hohti ja häikäisi auringossa. Se tuntui lämpimältä, mutta Bojanin käsi hänen kädessään oli vielä lämpimämpi. Lukon kirjaimet ja numerot he olivat itse kaivertaneet vuoden mittaan ja siihen oli kulunut useita tunteja heidän tapaamisistaan. Lukon sulkenut avain helähti osuessaan sillan kaiteeseen ja putosi sitten vaimeasti pulahtaen kirkkaaseen veteen.
Jeren ja Bojanin ensimmäisestä yhteisestä lomamatkasta oli kulunut vuosi ja nyt he olivat palanneet Kyprokselle. Hotelli oli parempi kuin vuotta aiemmin ja he olivat virallisesti yhdessä, olivat olleet jo vuoden.
Oli ensimmäisen suudelman vuosipäivä. Jere oli vuotta aiemmin viimein kunnolla nähnyt kysymyksen Bojanin silmissä ja vastannut siihen oikein. Yksi suudelma oli johtanut tuhansiin lisää, heidän tunteensa löytäneet heijastuksen toisistaan.
Vajaa viikko, jonka he olivat silloin viettäneet yhdessä, oli täyttynyt loputtoman auringonpaisteen lämmittämistä päivistä ja huokausten saostamista öistä, lakanoihin ja toisiinsa takertuneista vartaloista, hiestä ja suudelmista kostuneista ihoista. Tuolla unelmalomalla he olivat kertoneet toisilleen tunteistaan sanoin ja kehoin. Silloin oli luotu perusta heidän suhteelleen, joka kestäisi pitkän välimatkan ja kuukaudet, jolloin he eivät pystyneet tapaamaan.
Oli heidän vuosipäivänsä, uskaltamisen ja yhteen löytämisen, rakkauden päivä. Lukko voisi patinoitua, ruostua ja kulua, mutta se säilyisi, eikä sitä koskaan tarvitsisi avata ja irrottaa.