Work Text:
”Me olemme täällä teitä varten. Te olette syy meidän olemassaoloomme. Ilman teitä, ei olisi meitä. Haluamme, että te tiedätte tämän. Jokainen teistä on meille tärkeä, ja jokainen ongelmanne on myös meidän ongelmamme. Älkää siis pelätkö murheidenne kertomista, me teemme parhaamme avun antamiseksi ja huolien ratkaisemiseksi. Olemme johtajanne, puolustamme teitä. Palvokaa te siis meitä, jotta me pystymme jatkamaan tekojamme ja siunauksiamme.”
Kaikki taputtavat.
Sanoin samat sanat, jotka olen aina sanonut. Sanoin ne vain eri ihmisille. Silti, kaikki taputtavat ja suoristavat selkänsä, kasvot lattiaa kohti.
Hymyilen. Minulle hymyillään takaisin. Palvelustyttö tuo teetä. Juon sen. Hymyilen hänelle. Hän punastuu ja hymyilee takaisin sirosti.
Jatkan puhumista. Mitä ihminen sanoisi tässä kohdassa?
”Olette kaikki tervetulleita sisälle temppeliimme kaikkina sen aukioloaikoina. Nukkukaa kuitenkin yöllä!”
Katkonaista naurua pulppuaa suustani. Ihmiset lattialla nauravat remakasti.
Jatkan.
”Teillä on tehtävänne täällä meidän kylässämme. Toimikaa niiden mukaan, ja antakaa työn tarmon viedä mukananne. Kun olette valmiita, voitta tulla rukoilemaan eteemme, ja me toteutamme toiveenne.”
Lisää taputusta. Hymyilen lisää. Minulle hymyillään lisää.
Nousen seisomaan. Valitsen ihmisistä esimerkin. Näen sen.
Kävelen pienen pojan eteen. Hymyilen hänelle. Hän nostaa päänsä. Hymyilee takaisin.
Sanon vanhat, kuolleet sanat.
”Nimesi?”
Poika vastaa.
”Sorahiko.”
Hymyilen.
”Kuinka vanha olet?”
Poika vastaa.
”Seitsemän.”
Hymyilen.
”Tervetuloa oikeaan uskoon. Tervetuloa paratiisiin.”
Poika hymyilee.
Minäkin hymyilen. Tietenkin.