Work Text:
Kun Eden suostui ryhtymään Unnan henkivartijaksi, hän unohti ottaa huomioon yhden erittäin tärkeän asian.
Unna viettää talvet Suomessa.
Eihän siinä muuten olisi mitään vikaa, mutta Eden ei voi olla Unnan henkivartija surffirannoilta käsin, ellei Unnakin ole paikalla, mikä tarkoittaa sitä, että myös Eden joutuu olemaan talven ajan Suomessa.
Kylmässä Suomessa, jossa ei pääse uimaan, ellei käytä uima-allasta tai avantoa.
Kumpikaan ei oikeastaan ole Edenin makuun. Altaan kloorinen vesi ei tyydytä häntä yhtään, kun sitä vertaa niin meriin ja järviin joissa hän yleensä polskii, eikä Eden nauti avantojen hyisyydestä. Ei sillä, etteikö surffatessakin olisi kylmä, mutta sentään vedestä noustessa ulkolämpötila ei ole parikymmentä astetta pakkasen puolella.
Unna ei ole ainoa syy miksi Eden on nyt Suomessa eikä Nemon ja isänsä kanssa lämpimämmissä maisemissa. Ronnikin viettää talvensa Suomessa, vaikka talvipakkaset ovat hänelle julmat.
Syksyn koittaessa Eden ehdotti laumalle talven viettämistä ulkomailla, mutta pojat tyrmäsivät ehdotuksen heti, vaikka he kylmäverisinä ovat riskissä aina ulos mennessään.
Vaikka Eden on tottunut viettämään talvikautensa surffamassa, Suomen talvessa on yksi asia, joka kutsuu häntä.
Laskettelu.
Hän mainitsee aiheen ohimennen, ja yhtäkkiä Rufus on hankkinut kaikille lauman lämminveirsille kausiliput Vihdin laskettelukeksukseen, noin kolmen vartin ajomatkan päässä Kookakkosesta.
Ekalla kertaa he menevät sinne koko porukalla, Brontosaurus saattueenaan, ja Rufus ostaa heille kaikille ne välineet, jotka he tarvitsevat. Eden tietää sen olevan asioiden normaali kulkutapa lauman sisällä, mutta hänestä tuntuu silti oudolta että toisen naisen mies ostaa hänelle laskettelumonot, -laudan ja -kypärän. Sentään lohikäärme ostaa välineistöä myös Unnalle; monot ja sukset, ja pörröiset oravankorvat kypärään, jollainen rinteessä pitää olla kaikilla. Myös pojat saavat uutta välineistöä.
Unna väittää kypärän pitämistä vastaan keskuksen henkilökunnan kanssa, mutta, kuten arvata saattaa, kypärä on pakollinen, eikä sen pukemisesta pääse edes kaikkein jääräpäisimmät oravat.
Kun Eden, Unna, Vikke, Joone ja Iivari vaihtavat kengät monoihin ja lähtevät rinteisiin, Rufus ja Ronni jäävät kylmäverisinä rinnekeskukseen odottamaan. Heidän ei tarvitse riskeerata horrosta laskettelun eteen.
He aloittavat vaikeustasoltaan erittäin helpoista rinteistä. Valtaosa niitä laskevista on lapsia, ja Edenistä tuntuu vähän kummalta olla samalla taitotasolla niiden kanssa kun hän totuttelee siihen miltä lauta tuntuu jalkojen alla. Eden ei ole lasketellut paljon aiemmin, ja opettelu on välttämätöntä. Laskettelulauta on huomattavan erilalinen surffilaudasta, ja Eden on paljon tottuneempi laineisiin kuin lumeen.
Unna ollut lautailemassa aiemmin, ja osaa auttaa Edeniä laskettelun kanssa. Joone neuvoo Iivaria, ja Vikke menee oman onnensa nojassa jo vaikeampiin rinteisiin, ei sillä että ori edes tarvitsisi apua. Ylivilkkaana sen on pakko olla ollut laskettelemassa, ja Joonen laskettelutaidon mukaan, pojat on varmaan tehneet laskettelureissuja yhdessä.
“Vikke on varmaan murtanut pari luuta rinnetapaturmassa,” Eden naurahtaa.
“Se on. Monta kertaa,” Joone kertoo.
“Vittu.”
“Älä siitä huoli. Joka kerta oli ansaittu.”
Eden ei epäile sitä, Vikke on ihan varmasti temppuillut rinteessä tarvittua enemmän ja ollut tapansa mukaan aivan liian varomaton.
Ei mene kauaakaan ennen kuin eden uskaltaa vaihtaa haastavampaan hissiin, ja nousee Unnan kanssa ankkurihissillä takarinteille.
Vikke liittyy mukaan ja viilettää heidän ohi kerta toisensa jälkeen. Joone ja Iivari menee yhä parina ja Unna jatkaa Edenin kanssa, eivätkä he ole hissijonossa yhtä aikaa kuin vain muutaman laskun välein.
Välillä Eden huomaa kun Vikke laskee metsän kautta tai hyppää parin kohdan rinteessä.
Takarinteiltä lähteminen on vaikeampaa. Ankkurihissistä lähtiessä pitää saada vauhtia päästäkseen tasanteelta alas, ilman että tarvii mennä mustaa reittiä.
Unna laskee ilman sauvoja, joten Joone lainaa heille toista omistaan, ettei Edenin tarvi hyppiä lautansa kanssa.
He laskevat suoraan takaisin laskettelukeskukselle ja kohtaavat Ronnin ja Rufuksen ruokataukoa varten.
Syönnin jälkeen he palaavat vielä takarinteisiin, ja sieltä palatessaan Eden laskee takaisin vaikean taitajarinteen kautta. He lopettavat päivän laskemalla vielä keskitasoisen vauhtirinteen muutaman kerran, ja sen jälkeen vaikean tason turistirinteen.
Monoissa käveleminen takaisin kengänvaihtopenkeille on kömpelöä, ja kengät tuntuvat oudolta Edenin jaloissa koko päivän laskettelun jälkeen. Tavallinen käveleminen tuntuu samalla helpotukselta ja pettymykseltä. Välineiden kantaminen autoon on hankalaa, eivätkä heidän kaikkien välineet meinaa mahtua sinne helposti.
Onneksi kausilipun hinnasta hyötyäkseen heidän on käytävä laskettelemassa vielä useamman kerran talven aikana, ja välineiedn hinnan hyvittääkseen vielä seuraavanakin talvena.
Eden haluaa joskus laskea vielä vaikeammatkin rinteet, eikä hän ole kuin Unna, joka aloitti surffauksen impact zonesta.
Unna ja Eden tekevät reissuja välillä myös kahdestaan, eivätkä aina kaikkien lauman lämminveristen kanssa. Joone käy keikkailemassa, ja Iivari menee usein mukana, eikä tytöt aina jaksa Viken läsnäoloa, vaikka hevonen olisi hänen kanssaan vain puolentoista tunnin automatkat.
Joinakin päivinä Rufus vuokraa itselleen pariksi tunniksi sukset, ja tulee heidän kanssaan, mutta ne kerrat ovat lyhyitä ja harvassa, horrosriskin välttämiseksi.
Talven edetessä Eden tottuu laskettelumonoihin jaloissaan, lautaan kulkuvälineenään, ja opettelee vaikeassa rinteessä jopa jonkin verran temppuja.
Edeniä ei enää haittaa paljoa, ettei hän ole hiekkarannoilla surffaamassa. Toisenlainenkin lautailu on kivaa.