Chapter Text
Aikun elämä on muuttunut paljon viime vuosien aikana. Ensin sattumanvarainen (?) tapaaminen lukitsi hänet PODin sisään osaksi planeetan suojelusysteemiä ja hän lakkasi olemasta ’minä’ ja hänestä tuli ’me’. Hänestä tuli ase.
Kummallakin kesti aikaa tottua toisiinsa. Aikku menetti paljon, elämänsä Norjassa, tyttöystävänsä Darjan, kontrollin omasta kehostaan. Mutta se oli sen arvoista. He tekivät hyvää ja tärkeää työtä. POD välitti hänestä ja Aikku välitti PODista. Sen takia Aikku pysyi PODissa, pysyi ’meinä’. Se oli lohduttavaa, kun oli aina joku hänen kanssaan. Ja POD ansaitsi selvitä. Aikku ei halunnut menettää PODia. POD oli tehnyt niin paljon ihmisten hyväksi, Maapallolle, ja Aikku oli onnellinen.
Sitten Uudet Revengerit hyökkäsivät, ja POD oli todella haavoittunut. Se oli pelottavaa, ja Aikku ei voinut tehdä mitään pelastaakseen PODin. POD päätti pelastaa Aikun itsensä sijaan. Aikku oli vain ’minä’ taas. Se oli uusi totuttautuminen. Hän pystyi käyttämään PODin aluspukua ja sen avulla hän pystyi tekemään sankaritekoja. Juuri niin kuin POD olisi halunnut. Aikku alkoi seurustella Tonin kanssa ja hänen kanssaan oleminen auttoi Aikkua yksinäisyyden kanssa jonka POD jätti jälkeensä.
***
Ja sitten Aikku nimesi itsensä uudestaan Enigmaksi, ja hän jatkoi supersankaruutta Tonin ja U.S.Avengerien kanssa ja hän oli onnellinen.Häntä huolestutti Toni ja mitä Iron Patriotinä oleminen teki hänelle. Hän ei halunnut olla vain nalkuttava tyttöystävä ja häntä huolestutti, että hän oli sellainen kun Toni lopetti IP:nä olon. Mutta Doreen oli hyvä ystävä ja hän auttoi Aikkua näkemään, että hänen pitää antaa Tonin käsitellä asiat omalla tavallaan ja vain olla hänen tukenaan siinä. Se on vielä keskeneräistä työtä, koska Tonilla on tapana joutua keskelle ongelmia. Mutta he ovat onnellisia.
***
Kun Aikku joutui stasikseen osana jotain outoa peliä johon kuului Maapallon varastaminen, ja kun hän pääsi siitä pois Red Wolfin uhrauksen jälkeen, kaikesta tuli hyvin outoa ja hämmentävää. Ensin Voyager, legandaarinen Kostaja, ilmestyy heidän luokseen sinisenä mukanaan yksi niistä kosmisista ovista joista koko tässä pelissä on kyse. Aikku ei pysty muuttamaan olomuotoaa ja pääsemään ovesta sisälle ja ennen kuin he ymmärtävät mistä tässä on kyse, Hulk on siellä.
Se alkuperäinen vihreä Hulk, se jota Aikku ei ole koskaan tavannut. Hän kuuli, että hän oli kuollut. Mutta Aikku alkaa olla tottunut tällaisiin tapauksiin.
Aikku on paikalla olijoista vähiten vaarassa, joten hän menee suojelemaan ihmisiä Hulkilta. Niin kuin POD olisi tehnyt. Mutta Aikku ei ollut tarpeeksi vahva. Enigma ei ollut tarpeeksi vahva. Hulk repi hänen pukunsa riapeleiksi ja hän hädin tuskin selvisi. Aikku menetti taas osan itsestään. Elohopea tuo hänet turvaan, ja puvussa on vielä vähän energiaa jäljellä.
Aikku ja Toni käyttävät sen kaiken loppuun Black Orderia vastaa mutta onneksi avustusjoukot saapuvat juuri oikeaan aikaan. Se on ihme PODilta.
***
Mutta nyt se on kaikki ohi Aikun osalta. POD on lopullisesti kuollut, Enigma puku on poissa. Aikku on vain normaali ihminen taas. Ei enää supersankari. Hän toivoo, että POD oli ylpeä hänestä, ja että hän sai aikaan hyviä asioita supersankari aikanaan.
U.S.Avengers on myös ohi. Roberto on solo sankari taas, Maverickin terveys ei kestä punaisena Hulkina oloa enää. Toni on löytämässä uutta paikkaa itselleen. Hän on taas Rescue, tai no, R.E.S.C.U.E. organisaation. Se tekee Tonille hyvää.
Aikku on silti vielä tietenkin huolissaan, mutta hän on onnellinen Tonin puolesta. Toisaalta nyt on Aikun aika löytää itselleen uusi paikka maailmassa.
Hänestä tehtiin patsas. Se on Kostajat kartanon luona New Yorkissa. Aikku käy siellä, aina välillä. Hänen ja PODin ja Enigman on täytynyt tehdä jotain oikein ansaitakseen sen.
Eräänä kertana kun Aikku on patsaansa luona vierailulla, hän törmää Bruce Banneriin. Kumpikaan heistä ei tunnista toista ensin. Kumpikaan heistä ei ole tavannut toista normaalina henkilönä.
Bruce näyttää siltä kuin hän haluaisi kadota sillä hetkellä kun hän tajuaa kuka Aikku on. Aikku muistaa vieläkin miltä se tuntui, kun Enigma revittiin hänen ympäriltään, kun hän menetti viimeisen yhteydensä PODiin. Mutta se ei ollut Brucen vika.
"Sinun ei tarvitse mennä. Se on sinunkin patsaasi." Bruce pysähtyy, kääntyy ja katsoo Aikkua. Hän naurahtaa kömpelösti, “En tiedä sinun siviili nimeäsi.”
Aikku hymyilee ja ojentaa kätensä, “Aikku Jokinen.” Hänen nimensä tuo aina esiin vihjaisun outoudesta. Kokonaan suomalainen nimi oli outoa, mutta ei täysin epätavallista Norjassa, mutta Amerikassa kenelläkään ei ole mitään hajua minne paikantaa se. Aikku näkee vihjaisun tästä Brucen naamassa nyt. ”Olen norjalainen, mutta vanhempani ovat suomalaisia,” hän selventää Brucelle.
Bruce nyökkää kunnes hän ei enää pysty pitämään sitä sisällään pidempään, ”Olen pahoillani Enigmasta.”
Aikku katsoo jalkojaan, yrittää koota itsensä. ”Hän oli POD ensin. Me olimme ’me’, hän oli osa minua, kunnes hän kuoli. Enigma oli mitä minulla oli jäljellä PODista. Nyt hän on todella poissa.” Kipu, suru, se tulee ja menee. Nyt on yksi niitä hetkiä kun se todella tulee. Aikku pyyhkii pois muutaman kyyneleen kasvoiltaan. "Mutta se ei ollut sinun vikasi. Sinä et valinnut sitä, että sinut tuotiin takaisin, niin vihaisena. Ja sinä et tappanut minua. POD valitsi minut ja minä en kadu sitä. Sen vuoksi minulla on Toni. Hän teki, mina tein paljon hyvää. Nyt minä vain teen jotain muuta.”
Bruce vaikuttaa sanattomalta, kunnes hän viimein saa sanotuksi, "Voinko ainakin ostaa sinulle kahvia ja leivoksen?" Aikku hymyilee kirkkaasti, "Tietysti."
He kävelevät New Yorkin katuja ja menevät ensimmäiseen kahvilaan mikä vaikuttaa mukavalta. He puhuvat, tai Aikku puhuu, ja Bruce kuuntelee kun Aikku puhuu siitä millaista oli olla POD. Ehkä Bruce ymmärtää tämän ’me’-mäisyyden vähän paremmin kuin muut ihmiset.
Tunteja myöhemmin Aikku menee kotiin Tonin luo. Hän kertoo Tonille hänen tapaamisestaan Brucen kanssa ja hän tajuaa että hän voi paremmin nyt. Aikku ei teidä mitä hän tekisi lopulla elämäänsä. Mutta hän on onnellinen tällä hetkellä ja hän on nuori. Hänellä on aikaa päättää kuka Aikku on, PODin ja Enigman jälkeen. Tällä hetkellä hän päättää olla vain Aikku.