Chapter Text
Nathan odottaa hermostuneena huoneessaan vieraiden saapumista. Hän on juuri valmistunut poliisi akademiasta ja hän on nyt virallisesti poliisi. Hän aloittaa työt maanantaina Haven PD’ssä. Hänen isänsä on poliisipäällikkö, mikä ei ole ideaali tilanne, mutta Nathan on tehnyt liian paljon töitä antaakseen sen haitata. Kukaan ei voi väittää, että Garland Wuornos antaisi Nathanille helpot olot vain, koska hän on Garlandin poika. Nathan ei odota yhtään vähempää päälliköltä.
Hän on pukeutunut upouuteen virka-asuunsa. Hän katsoo itseään peilistä. Hänestä tuntuu… oudolta. Hän näyttää niin nuorelta univormussaan ja kohta hänen täytyy pitää puhe juhlavieraille. Hän vihaa puheiden pitämistä. Mutta jos Havenin asukkaista haluaa pitää hänelle juhlat, ja miksi hän kieltäytyisi siitä?
Hän säikähtää vähän kun hän kuulee koputuksen. Hän oli niin keskittynyt ajatuksiinsa. Hän istahtaa sängylleen. Huone on muuten jo melko tyhjä. Hän muuttaa pois ensi viikonloppuna.
”Sisään.” Hän ei ole yllättynyt nähdessään Garlandin ovella. Eikä siitä kuinka vaivautuneita he kumpikin ovat. Hänen pitää taistella itsensä kanssa, ettei nouse seisomaan ja tee kunniaa isälleen. Vaikka Garland on myös pukeutunut parhaimpiinsa, tällä hetkellä hän on vielä ’isä’, ei ’päällikkö’.
Garland kävelee Nathanin sängylle ja istuu hänen viereensä. Onneksi sänky on tarpeeksi iso ja heidän väliinsä jää vielä rako (se toimii myös metaforana).
”Poika,” hän aloittaa, mutta hänen sanansa vaikuttavat loppuvan kesken, ainakin hetkeksi. Nathan odottaa kärsivällisesti, tuijottaen käsiinsä. Nathan tuntee Garlandin katseen ja hänellä tulee halu hieroa niskaansa, mutta hän ei tee liikettäkään.
”Muistatko, kun kysyit mistä ‘Wuornos’ tulee?”
Nathan kurtistaa kulmakarvojaan ja katsoo isäänsä. ”Joo… Kun olin 14. Siitä on jo vuosikymmen.” Nathan ei yritäkään häivyttää hämmennystään tai pientä ärtyneisyyttä äänessään. Hän etsi noita vastauksia aikoja sitten. Hän myös löysi muutamia yliopisto aikanaan. Hän ei kyllä koskaan maininnut siitä Garlandille. Hänestä on outoa, että Garland ottaa sen nyt puheenaiheeksi.
”Niin, joo…” Garland selvästi kuuli Nathanin asenteet hänen äänestään. Hetken Nathan aistii epävarmuutta isässään.
”No, oli miten oli. Wuornos on suomalainen nimi. Meitä ei ole montaa, täällä tai siellä. Kieli on kuollut meiltä pois jo aikoja sitten. Mutta pari sanaa on jäänyt talteen. Kuten ‘sisu’. Puhuivatko ihmiset West Paris’issä sisusta? S-I-S-U.”
“Öm…” Nathan on hämillään. Hän ei koskaan maininnut isälleen yhteyksistään Amerikan suomalaiseen yhteisöön. Mutta toisaalta, Garland on poliisi, ei se ole kovin yllättävää, että hän kuuli siitä jostain. Se on vielä vähemmän yllättävää, että Garland ei koskaan kertonut Nathanille tietävänsä.
”Kyllä se mainittiin, jonkin verran.”
“Tiedätkö mitä se tarkoittaa?”
“En oikein muista.”
Garland nyökkää. “’Sisu’ on hyvin hyödyllinen käsite. Se tarkoittaa selviytymistä vaikeuksista lannistumatta. Sinä olet nyt aikuinen. Olet poliisi. Tulet huomaamaan, miten tärkeää sisu tulee olemaan sinulle. Erityisesti Havenissä. Sinulla on hyvät rahkeet kehittää sisuasi. Tee niin, niin etköhän sinä selviydy tästä… kaikesta.”
Huoneeseen laskeutuu taas hiljaisuus. Nathan miettii isänsä sanoja tuijottaen käsiään taas. Hän yllättyy tuntiessaan isänsä käden olkapäällään. Hän katsoo ensin isänsä kättä ja katsoo sitten isäänsä silmiin.
”Sinusta voi vielä tulla jotain, Nathan.”
Nathan ei tiedä miten reagoida tähän. Se on kannustavin asia mitä hänen isänsä on sanonut hänelle vuosiin.
“No niin, valmistaudu. Vieraat saapuvat pian. Pidetään nämä juhlat niin saadaan tämäkin pois päivä järjestyksestä.” Nathan nyökkää, Garland puristaa Nathanin olkapäätä hetken ja jättää Nathanin yksin huoneeseensa.
Nathan nousee sängyltä, ottaa lakkinsa, laittaa sen päähänsä ja katsoo taas itseään peilistä. ’Sisu,’ hän kuiskaa peilikuvalleen. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Hän ottaa kynän pöydältään ja kirjoittaa sen vasempaan käteensä. Hän katsoo sitä hetken. Hän hengittää sisään ja ulos, hitaasti, rauhoittaakseen itsensä.
Ulko-ovelta kuuluu koputus. Garland huutaa ”Nathan!”
Vielä yksi rauhoittava hengitys, ja Nathan menee ottamaan vieraansa vastaan hymyillen.