Chapter Text
Nathan tutkii tavaroitaan. Hän on asunut isänsä luona viime kuukaudet, tottuakseen Harmiinsa taas. Hän ei miettinyt kauheasti mitä otti mukaansa. Mutta tänä joulukuisena päivänä vuonna 2007, hänellä on tylsää. Joten hän tutkii taas leffa valikoimaansa. Hän huomaa harmaa kantisen DVD:n missä on tekstiä mikä ei ole englantia. Se herättää hänen uteliaisuutensa, joten hän ottaa sen esiin, nähdäkseen sen lähemmin. Tuntematon sotilas -Unknown Soldier. Nathan katsoo takakantta. Toiseen maailman sotaan liittyvä sotaleffa Suomesta englannin kielisillä tekstityksillä. Tehty 50-luvulla. Melkein kolme tuntia pitkä. Siinä menisi ilta ihan mukavasti. Hän miettii hetken mistä hän on sen oikein saanut. Varmaan joltain kirpparilta. Hän kohauttaa olkapäitään mietinnöilleen. Hänellä on se nyt ja hänellä on tylsää. Olisi mukava taas kuulla vähän suomea.
Hän poistuu huoneestaan ja menee olohuoneeseen. Hän miettii minne Garland on taas laittanut DVD-soittimen. Koska hän ei käytä sitä melkein yhtään, vaikka se on saanut enemmän käyttöä Nathanin 'vierailun' ajan. Elokuvien katselu on helppoa, ei tarvitse miettiä sitä mitä hän ei tunne, miten hänen pitäisi suhtautua kaikkeen. Vaikka hän ei ole ihan vielä valmis asumaan yksin taas, joskus asuminen vanhempansa luona aikuisena on todella rasittavaa.
Hän löysi DVD-soittimen ja alkaa laittaa sitä valmiiksi. Garland tulee juuri kottin, kun hän on saanut kaiken valmiiksi ja elokuvan menu on valmiina.
"Mitäs tämä on?"
"Katson leffan. Suomalainen sotaleffa."
"Taas? Ehkä sinun pitäisi tehdä jotain muuta tällä vapaa-ajallasi kuin vain katsoa leffoja."
Nathan mulkaisee Garlandia. "Minä tiedän mitä teen."
"Sinun ei pitäisi passivoitua tällä tavalla, Nathan. "
Nathan puree hampaitaan, "En ole passivoitumassa. Ei vain aina ole turvallista kävellä lumessa, kun ei tunne mitään. Esim. jalkojaan."
Garland vain yrmähtää, hyväksyen Nathanin sanat pitämättä niistä kuitenkaan.
"No, mitäs sinä tänään katsot?"
Nathan nostaa DVD-kotelon näytille, "Suomalainen sotaleffa. En muista mistä olen löytänyt mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta."
"Onko se suomeksi?"
"Joo, englantilaisilla teksteillä."
"Turhaa hienostelua."
"Tekstitykset? Kyllähän sä lukea osaat, ei siinä pitäisi olla mitään ongelmaa." Nathan virnistää. "Uskon, että on mielenkiintoista kuulla suomea."
"Osaatko sinä sitä muka."
"En, mutta silti."
Heidän puhuessaan Nathan on laittanut kaiken valmiiksi ja menee keittiöön viimeistelemään popkornit ja hakemaan juomaa. Kun hän palaa takaisin muutaman minuutin päästä (hänen piti odottaa, että popkornit ovat vähän jäähtyneet, jotta hän ei polttaisi suutaan), Garland on asettunut istumaan sohvalle.
Garland kohauttaa olkapäitään, "Voisihan sitä vähän tutustua omaan perintöön. Ja sota on aina kiinnostavaa."
Nathan hymyilee, laittaa popkornit pöydälle, antaa Garlandille oman oluensa ja menee hakemaan toisen itselleen. Palattuaan hän istuu lähemmäs keskustaa kuin yleensä, niin että väli hänen ja... hänen isänsä välillä ei ole niin pitkä. Hän laittaa DVD:n soimaan.
He katsovat leffaa melkein hiljaa, välillä nauraen ja eläytyen elokuvaan. Pitkästä aikaa Nathna tuntee yhteenkuuluvuutta isänsä kanssa. Se on mukavaa.
**
Elokuvien katselusta ei tule heille tapaa, mutta välillä Nathan kuulee Garlandin käyttävän sitaattie Tuntemattomasta sotilaasta, ja se saa hänet aina muistamaan tuon joulukuisen päivän. Ei heillä aina kamalaa ollut.