Work Text:
"Sinun ei ole mitään syytä sysätä omia epäonnistumisiasi lapsenlapsesi niskaan", Minerva sanoi purevasti.
"Kylläpä sitä ollaan kopeana, kun on professuuri takataskussa", Augusta tuhahti nostaessaan teekupin huulilleen.
"Augusta!" Minerva korotti ääntään. "Kysymys ei ole meidän välisestämme kilpailusta, kysymys on Nevillen tulevaisuudesta!"
Augustan ilme oli kiveä ja ääni jäähileitä kun hän puhui. "Minä tiedän kyllä mistä tässä on kyse. Olet vieläkin katkera siitä, että jätin sinut."
Minerva pudisti päätään ja laski kätensä Augustan harteille. Hän kumartui tämän korvan juureen ja kuiskasi hiljaa: "Et sinä jättänyt minua, minä annoin sinun lähteä."
Augusta koetti vetää suutaan ivalliseen hymyyn, mutta hänen huulensa vapisivat liikaa. Minerva tuli vieläkin lähemmäksi.
"Ja haluat minua yhtä paljon nyt kuin viisikymmentä vuotta sitten."
Augusta nielaisi, hänen suunsa oli kuiva kuin santapaperi. Minervan poski hipaisi hänen poskeaan, kaula oli aivan nenän vieressä, eikä Augusta voinut estää itseään, vaan painoi huulensa Minervan pehmeälle iholle.
Minervan huulet kaartuivat hymyyn, kun hän kallisti päätään antaakseen Augustan kielen kulkea. Minervan kädet etsiytyivät Augustan hiuksiin irrottamaan lukemattomia pinnejä. Ja kun harmaa verho laskeutui tämän harteille, Minerva kaivautui sohvaan Augustan vierelle.
"Asia on siis sovittu?" Hän katsoi Augustan vihreisiin silmiin ja silitti tämän poskea sormensyrjällään.
Augusta nyökkäsi kärsimättömänä. Minerva hymyili ja sinetöi sopimuksen pehmeällä suudelmalla. Ja enemmänkin.