Work Text:
Sietämätön helle. Hiki virtaa puroina kasvoilta, tippuu lammikoiksi rinnuksille. Ruskea, pisamainen nahka kärventyy vielä vähän lisää, kun aurinko panee parastaan, koettaa taltuttaa, näivettää. Edes puut eivät suojaa, vaan helle tuntuu hohkaavan itsestään maasta.
Äkkiä ärhäkkä sarvipyrstö nousee siivilleen, huomaa aukkopaikan ja syöksee tulta sitä laajentamaan.
"Charlie, varo, se tulee kohti!"
Hyppään luudalle ja lennän lieskoja karkuun. Nauran ääneen, kun isken tainnutustaikaa ja harhautan julkeilla syöksyillä.
"Katsotaan, kumpi on nopeampi!" uhittelen, vaikka vaara on tosi.
Pian lohikäärme laantuu, antaa periksi. Sen ruho nostattaa pölyä maasta, kun se laskeutuu ja kääriytyy kerälle itsensä ympärille.
Vartiointi jatkuu.
Jälleen on kuuma; kuumempi lohikäärmeen henkäystä.