Work Text:
Paperit rapisevat ympärilläni. Piirustan pergamentin laitaan kuviota, jotta näyttäisi siltä että tietäisin. Että osaisin. Pikainen vilkaisu kelloon ahdistaa. Tältäkö tuntuu, kun on mykkä ja haluaa huutaa ääneen?
Varpaissa kihelmöi, ja jalkani tahtovat juoksemaan. Pois täältä, pois pahimmasta painajaisestani.
Tuolinjalat riipivät lattiaa ja nykäisevät katseeni paperista. Se on Neville. Hän kävelee varmoin askelin opettajan luokse ja palauttaa paperinsa. Pää kääntyy, huulilla kareilee pikainen, rohkaiseva hymy. Nielaisen. Olen viimeinen.
Aika kirmaa liian nopeasti, ja pääni on kuin sumussa. Mitä tämä on?
"Hermione, on aika", Minervan kuiva ääni komentaa, ja säpsähdän. Vastauksia ei ole.
Silloin herään silmät suurina, lakana märkänä, sydän villisti takoen.