Chapter Text
Kuolevaiset tapaavat sanoa, että kaikki lumihiutaleet ovat keskenään erilaisia ja uniikkeja. Joku vääräleuka aina joskus kysyy, onko kukaan koskaan tarkistanut asiaa.
Itse asiassa on. Se kukaan on Kehrääjä, ajan, tiedon ja kohtalon jumala. Sinä päivänä, kun Maan päälle satoi lumihiutale, joka oli molekyylitasolta alkaen täydellisen samanlainen kuin noin 6075301 vuotta aiemmin satanut hiutale, Kehrääjä oli paikalla.
Kehrääjä oli ollut paikalla aiemmankin lumihiutaleen pudotessa. Tarkalleen ottaen Kehrääjä oli silläkin hetkellä paikalla ensimmäisen kappaleen pudotessa – olihan hän ajan jumala.
Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus oli haastavaa pitää yhden muodon sisällä, joten tavanomaiseen tapaansa Kehrääjä oli jakanut olemuksensa kolmeen muotoon. Nuori poika, vanha nainen ja vaikeasti määriteltävän ikäinen kyklooppi tuijottivat taivaalle. Kullakin heistä oli vain yksi silmä, mutta vain yhtä heistä ihmiset sanoisivat kykloopiksi – ainakin muuten kuin pilkkamielessä. Muiden kasvoissa oli paikka toiselle silmälle. Heidän vaatetuksensa näytti siltä, kuin joku olisi ottanut eri puolilta ja ajoilta maailmaa kymmenen keskenään hyvin erilaista ’asiallisen näköistä’ vaatepartta ja pukenut ne kolmelle henkilölle.
Kehrääjä tunsi vieressään toisen jumalan läsnäolon.
"Tervehdys, Järkkäri", hän sanoi.
"Tervehdys, Kehrääjä", lumihankeen materialisoitunut Järjestyksen, byrokratian ja järjen jumala vastasi. Hän oli yhdessä tavanomaisimmista muodoistaan itsekin; liki kaksimetrisenä insinöörin näköisenä miehenä, jolla oli silmälasit, kypärä, kauluspaita, kiltti ja kirjoitusalusta. Kehrääjä kääntyi katsomaan kaikilla kolmella kasvollaan jumalkollegaansa. Järkkärin valkoinen kypärä oli melkein yhtä valkoinen kuin heitä ympäröivä lumihanki ja hänen kasvoillaan oli jotain, mikä oli epätavallista, mutta ei täysin tavatonta – huolta.
"Missä Khao-Tan on?" Järkkäri kysyi. Oikeanlaisen kaaoksen ja siten lumihiutaleiden uniikkiudesta huolehtiminen oli Kaaoksen jumalan vastuulla. Järkkäri puolestaan aisti koko maailmankaikkeuden Järjestyksen ja kaikki sen poikkeamat. Siitä johtuen olikin erityisen huomionarvoista ja jopa huolestuttavaa, että Järkkäri ei tiennyt, missä Khao-Tan oli. Mikä vielä huolestuttavampaa, itse Tiedon jumala, Kehrääjä, ei myöskään tiennyt.