Work Text:
Istuin paikallani. Katsoin eteenpäin. Hymyilin.
Edessäni lattialla kyykisti nainen. Keski-ikäinen, kauneudessaan rypevä nainen. Hänen harmaantuvien hiuksiensa keskellä istui kukka. Tuore kukka. Verenpunainen kukka.
Nainen sanoi jotain. En kuunnellut.
Verenpunainen saattoi merkitä hänen tietoaan. Olin aina varoivainen, kun söin. En haluaisi joutua aloittamaan uskontoani uudestaan. Mutta mitä muuta verenpunainen voisi kuvastaa? Mitä se kuvastaisi ihmisille?
Yritin miettiä vastausta. Nainen nousi. Katsoi minuun odottavasti. Lausuin samat sanat, kuin aina. Nainen poistui.
Punainen. Rakkaus? Viha? Intohimo? Oliko näillä tunteilla paikka näin korkealla vuorilla? Oliko niillä paikka temppelini sisällä?
En ollut varma.
Palvelijatar astui sisään. Horjahti askeleessaan. Ajattelin vielä verenpunaista kukkaa. Unohdin hymyillä.
Korjasin sen nopeasti, kun näin pelon välähtävän hänen kasvoillaan.
Verenpunainen…
Ehkä minun olisi aika tutkia ihmisten käytöstä hieman lisää.